Rooman piispat Pietarin seuraajina

Paaviuteen liittyy useita kiistanalaisia kysymyksiä. Yksi yleisimmin kyseenalaistetuista katoliseen paaviuskäsitykseen kuuluvista olettamuksista on Pietarin viran periytyminen Rooman piispoille. Monet ovat valmiita myöntämään, että Pietari oli apostolien johtaja, mutta samaan hengenvetoon he kieltävät ajatuksen Pietarin seuraajista kirkon johtajina. Monet ovat jopa väittäneet, ettei Pietari edes koskaan mennyt Roomaan, joten Rooman piispat eivät voi väittää olevansa Pietarin seuraajia. Nämä väitteet perustuvat Raamattuun, tai tarkemmin siihen, mitä protestanttien mielestä ei löydy Raamatusta. Tässä artikkelissa tutkimme sekä Raamatun että varhaiskristillisten tekstien todistusta ja selvitämme, ovatko Rooman piispat todella Pietarin seuraajia.

Pietari Roomassa – Raamatun todistus

Protestanttien väitteet siitä, ettei Pietari koskaan mennyt Roomaan, perustuvat siihen, ettei Raamattu sano hänen menneen sinne. Apostolien teot ei mainitse mitään Pietarin oletetusta marttyyrikuolemasta ikuisessa kaupungissa, eikä Rooman seurakunnalle osoitettu Paavalin kirje viittaa mitenkään siihen, että Pietari olisi ollut kaupungin piispa.

Apostolien tekojen loppuosa, joka käsittelee niitä vuosia, joina Pietari mahdollisesti olisi mennyt Roomaan, keskittyy Paavalin eikä Pietarin toimintaan. Tämän lisäksi Apostolien teot kirjoitettiin lähes varmasti jo vuosia ennen Pietarin marttyyrikuolemaa Roomassa, sillä se jättää mainitsematta useita 60-luvun alussa kristityille tärkeitä tapahtumia. Myös Roomalaiskirje kirjoitettiin mitä todennäköisimmin aikana, jona Pietari ei ollut Roomassa. Paavali itse todisti Pietarin olleen ympäriinsä matkusteleva apostoli (1. Kor. 9:5), eikä se, että Pietari ei aina ollut Roomassa, todista mitään siitä, etteikö hän olisi perustanut siellä kirkkoa ja kuollut siellä.

Itse asiassa Raamattu todistaa siitä, että Pietari todella oli Roomassa. Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä lopussa: ”Teille lähettää tervehdyksen Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin. Samoin tervehtii teitä poikani Markus.” (1. Piet. 5:13) Nykyisen kirkkoraamatun alaviitteessä selitetään, että tässä jakeessa ”Babylon on peitenimi, jolla tarkoitetaan Roomaa”. Babylon sopi Rooman peitenimeksi, koska Rooma vainosi kristittyjä. Ensimmäisen puolentoista vuosituhannen ajan kristityille oli selvää, että tämä jae viittasi vertauskuvallisesti Roomaan (jo heti apostolien jälkeen elänyt Hierapoliksen piispa Papias selitti kyseisen kohdan näin), kunnes vasta reformaation jälkeen tämän tulkinnan kieltäminen saavutti paaviuden kieltävien kristittyjen suosion.

Pietari Roomassa – historian ja arkeologian todistus

Ensimmäisten kristittyjen kirjoituksista säilynyt todistusaineisto Pietarin oleskelusta ja kuolemasta Roomassa on valtava. Asiasta vallitsi alkukirkossa täysi yksimielisyys, eikä kukaan koskaan uskonut tai väittänyt Pietarin kuolleen missään muualla. Seuraavassa siteeraamme muutamia esimerkkejä lukuisista varhaisista viittauksista Pietarin oleskeluun ja kuolemaan Roomassa.

Apostolisella ajalla elänyt Antiokian piispa Ignatius kirjoitti kirjeessään Rooman seurakunnalle heti toisen vuosisadan alussa: ”En minä käske teitä niin kuin Pietari ja Paavali.” (Ignatius roomalaisille 4:3) Korintin piispa Dionysius kirjoitti Rooman seurakunnalle noin vuonna 170: ”Täten te olette… yhdistäneet… Pietarin ja Paavalin perustaman istutuksen. Sillä molemmat… ovat yhdessä Italiassa opettaneet ja kärsineet marttyyrikuoleman samaan aikaan.” (Eusebiuksen Kirkkohistoria II, 25:8)

Ireneus Lyonilainen kirjoitti noin 20 vuotta myöhemmin: ”Matteus julkaisi heprealaisten keskuudessa kirjoitetun evankeliumin, kun Pietari ja Paavali olivat Roomassa julistamassa evankeliumia ja perustamassa kirkkoa. Heidän lähtönsä (kuolemansa) jälkeen Markus, Pietarin oppilas ja tulkki, jätti meille kirjallisesti sen, mitä Pietari julisti.” (Harhaoppeja vastaan 3:1:1) Tämä lähde vahvistaa myös edellä siteeratun Pietarin kirjeen tiedon siitä, että Markus oli yhdessä Pietarin kanssa Roomassa (1. Piet. 5:13).

Raamatun ja varhaisten kristittyjen todistuksen lisäksi kirkolla on arkeologista todistusaineistoa siitä, että Pietari oli ja kuoli Roomassa. 1900-luvun puolivälin tienoilla paavi käski aloittaa arkeologiset kaivaukset Pietarin kirkon alla, missä Pietarin jäännösten perinteisesti uskottiin olevan. Tämän artikkelin puitteissa on mahdotonta käydä läpi kaivausten ja löytöjen historiaa yksityiskohtaisemmin, mutta sanottakoon, että Pietarin luut löytyivät haudattuina Roomasta Pietarin kirkon alta ja että kukaan asiaa rehellisesti ja objektiivisesti tutkiva ei enää voi kyseenalaistaa Pietarin oleskelua ja kuolemaa Roomassa.

Pietarin seuraajat

Suurin kiistakysymys koskee Pietarin viran luonnetta. Onko paavius myöhempi Rooman piispojen keksintö, vai ymmärrettiinkö alusta asti, että Pietarilla tulisi olla seuraajia? On useampia painavia ja hyviä syitä siihen, että Pietarilla tuli olla, oli ja on seuraajia, kun taas päinvastaista kantaa ei tunnu tukevan monikaan vakavasti otettava argumentti. Yleensä Pietarin viran suksessio yksinkertaisesti kielletään ilman sen kummempaa positiivista todistusaineistoa. Useimmiten kuulee vain sanottavan, ettei mikään Raamatussa viittaa siihen, että Pietarilla olisi pitänyt olla seuraajia kirkon johdossa. Kuten kohta huomaamme, tämä ei kuitenkaan kerta kaikkiaan pidä paikkaansa.

Käymme seuraavaksi läpi kuusi perustetta, jotka antavat meille aihetta uskoa, että Pietarilla tuli olla, oli, ja on seuraajia Kristuksen kirkon johdossa. Näistä ensimmäiset neljä ovat raamatullisia ja viimeiset kaksi historiallisia. Ensimmäinen liittyy kirkon jatkuvuuteen, toinen ykseyteen, kolmas apostoliseen suksessioon, neljäs Jeesuksen Pietarille antamaan erityiseen virkaan, viides Pietarin ja Paavalin omaan toimintaan, ja kuudes varhaisten kristittyjen yksimieliseen todistukseen.

Raamatulliset perusteet

On selvää, että Pietarilla oli apostolien joukossa selvä johtoasema. Miksi Kristus olisi valinnut apostolien joukosta yhden johtajaksi kirkon ensimmäistä sukupolvea varten, jos hän ei halunnut kirkolla olevan yhtä selkeää johtajaa tulevilla vuosisadoilla? Kirkon olemassaolon tuli jatkua maailman loppuun asti (Matt. 28:20), joten on outoa olettaa, että Pietarin johtoaseman ei ollut tarkoitus jatkua apostolin kuoleman jälkeen kirkon tuleville sukupolville.

Yhteen mieheen nojaava lopullinen auktoriteetti kirkossa takaa myös kirkon ykseyden, jota Jeesus ja apostolit vahvasti painottivat (Joh. 17:21, 1. Kor. 1:10, Ef. 4:5). Kuten ortodoksisten ja protestanttisten kirkkojen historia on osoittanut, samanarvoisiin piispoihin tai yksin Raamattuun perustuva lopullinen auktoriteetti ei onnistu säilyttämään kirkon ykseyttä, sillä ihmiset päätyvät aina erimielisyyksiin. Sen sijaan yksi taatusti totuutta opettava johtaja, jota Jumala suojelee virheeltä, toimii tehokkaasti ykseyden kulmakivenä kaikille uskollisille kristityille.

Jos apostoleilla yleensä ottaen oli seuraajia, miksei Pietarin johtajuus myös periytynyt häntä seuranneille piispoille? Raamatussa Juudaksen kuoltua Mattias valittiin hänen seuraajakseen (Ap.t. 1:20–26), ja apostolit jakoivat Jeesukselta saamansa auktoriteetin eteenpäin piispoille eli vanhimmille (2. Tim. 1:6, 2:2, Tit. 1:5–7, Ap.t. 14:23, 15:4–6, 20:28). Ensimmäinen Uuden testamentin ulkopuolinen kristillinen kirje kertoo, että apostolit asettivat seurakuntiin piispoja ja että heidän kuollessansa muiden tulisi seurata heitä tässä palveluvirassa (Klemensin kirje korinttilaisille 42:3–4, 44:1-2). Jos siis piispat perivät virkansa apostoleilta, on täysin loogista, että johtavan apostolin eli Pietarin viran perivällä piispalla on myös johtoasema muihin piispoihin nähden.

Jeesus sanoi Pietarille: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:19) Nämä sanat viittaavat selvästi Vanhaan testamenttiin: ”Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa.” (Jes. 22:22) Kyseessä on hovin päällikkönä toimineen kuninkaan voudin virka: ”Mene ja vie Sebnalle, kuninkaan voudille ja hovin päällikölle, tämä viesti… Näin käy: Herra viskaa sinut menemään… Hän sysää sinut pois virastasi… Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan, ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi” (Jes. 22:15,17,19–21).

Kyseessä oli selvästi virka, joka siirtyi ihmiseltä toiselle. Raamattu kertoo hovin päällikkönä toimineen eri aikoina mm. Ahisarin (1. Kun. 4:6), Arsan (1. Kun. 16:9) ja Obadjan (1. Kun. 18:3), ja edellä siteeratussa profetiassa puhutaan siitä, että Eljakim tulisi ottamaan Sebnan paikan tässä virassa (Jes. 22:15–22). Matteuksen evankeliumissa Jeesus, uusi Daavidin valtaistuimen Kuningas (Luuk. 1:32–33), antaa Pietarille taivaallisen valtakuntansa avaimet ja tekee hänestä täten ikuisen kuningaskuntansa ensimmäisen hovipäällikön. Pietarilla tuli olla ja on seuraajia, koska Jeesuksen valtakunta, kirkko, kestää maailman loppuun asti ja koska hovipäällikkö on nimenomaan sukupolvesta toiseen jatkuvan viran haltija (kuten presidentti tai pääministeri).

Historialliset perusteet

Varhaiskristilliset tekstit paljastavat Pietarin ymmärtäneen, ettei hänen ollut tarkoitus olla johtaja hänen oman mahtavuutensa vuoksi, vaan siksi, että Kristus oli uskonut hänelle viran. Pietari ei aikonut jäädä kirkon historian ainoaksi muiden ylitse nousevaksi johtajaksi, vaan hän halusi antaa virkansa eteenpäin. Ireneus Lyonilainen kirjoitti 180-luvulla: ”Autuaat apostolit [Pietari ja Paavali], perustettuaan ja rakennettuaan kirkon [Roomassa] antoivat piispanviran eteenpäin Linukselle. Paavali mainitsee tämän Linuksen kirjeessään Timoteukselle.” (Harhaoppeja vastaan 3:3:3).

Jotkut ovat vastustaneet paaviutta sillä perusteella, että Linus ei seurannut Pietaria vaan Pietaria ja Paavalia ja että Paavali eikä Pietari vihki Linuksen piispaksi. Paavin ei kuitenkaan tarvitse olla edellisen paavin vihkimä ollakseen paavi, ja vaikka on totta, että Pietari ja Paavali olivat molemmat Rooman seurakunnan johdossa toimineita apostoleja, kristityt ymmärsivät aina Pietarin ensisijaisen aseman.

Se, että Pietarilla oli seuraajia Rooman piispanistuimella ja että Rooman piispat olivat nimenomaan Pietarin seuraajia, käy ilmi useista varhaiskristillisistä lähteistä. Eusebiuksen Kirkkohistoria siteeraa ensin varhaista kirkkohistorioitsijaa Hegesippusta, joka kirjoitti noin vuonna 180: ”Tultuani Roomaan laadin luettelon piispojen jaksosta Anicetukseen asti. Hänen diakoninsa oli Eleutherius. Anicetuksen jälkeen Soter sai piispanviran, ja hänen jälkeensä Eleutherius.” (IV 22:3)

Myöhemmin Eusebius siteeraa 200-luvun alussa kirjoitettua kirjaa: ”…julistuksen totuus oli säilynyt aina Viktorin aikaan asti, joka Pietarista luettuna oli kolmastoista Rooman piispa.” (V 28:3) Samaan 300-luvun alussa kirjoittamaansa teokseen Eusebius talletti myös seuraavat sanat: ”Linus, jonka hän [Paavali] mainitsee toisessa kirjeessä Timoteukselle (4:21), koska tämä oli hänen kanssaan Roomassa, sai Pietarin ensimmäisenä seuraajana piispanviran Rooman seurakunnassa…” (III 4:8)

200–400-luvuilla Pietarin seuraajista kirjoittivat suorasti tai epäsuorasti mm. Kyprianus Kartagolainen (250-luku), paavi Julius I (340-luku), Sardikan kirkolliskokous (340-luku), Mileviksen piispa Optatus (360-luku), Epifanius Salamislainen (370-luku), paavi Damasus I (380-luku), Ambrosius Milanolainen (380-luku), Hieronymus (390-luku), Augustinus (400-luku), Efeson kirkolliskokous (430-luku), paavi Leo I (440-luku) ja Khalkedonin kirkolliskokous (450-luku).

Varhaisen ja jakautumattoman kirkon todistus Pietarin seuraajien ja Rooman piispojen suhteen on valtava, maailmanlaajuinen ja yksimielinen. Kirkko ymmärsi, että Pietarilla oli seuraajia ja että he olivat nimenomaan Rooman piispat, eikä ole mitään jälkiä varhaisten ”oikeaoppisten” kristittyjen (jotka siis olisivat protestanttien tavoin ymmärtäneet, ettei Pietarilla kuulunut olla seuraajia) protesteista tätä käsitystä vastaan. Täten on täysin selvää, että paavius ei ole myöhempi katolisen kirkon keksintö, vaan alkuperäiseen Kristuksen perustamaan kirkkoon olennaisena kuuluva osa.

Explore posts in the same categories: Katolinen apologetiikka, Paavius

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: