Mormonismi

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eli mormonikirkko sai Suomessa osakseen paljon julkisuutta Helsingin temppelin avaamisen ansiosta vuonna 2006. Kirkon kristilliseltä kuulostavat opit ja miellyttävältä vaikuttavat lähetyssaarnaajat saavat monet kiinnostumaan mormonismin saloista. Tarkempi tutkiskelu osoittaakin mormonismin olevan täynnä salaisuuksia, joita uusille tuttavuuksille ei aivan heti kerrota. Joskus niitä ei ole kerrottu vielä mormoneille itsellekään.

Mormonismin Jumala(t)

Mormonit kuulostavat tutun kristillisiltä, kun he puhuvat yhdestä Jumalasta, taivaallisesta Isästämme, hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, Pelastajastamme, sekä Pyhästä Hengestä. Näiden käsitteiden taakse kätkeytyy kuitenkin valtava määrä monimutkaisuuksia ja ristiriitoja, joista käsittelemme tässä vain murto-osaa.

Mormonismin Jumala on Jumalaksi korotettu ihminen, joka on joskus elänyt jollain planeetalla tavallisena miehenä ja edennyt omaa Jumalaansa hyvin palveltuaan meidän maailmamme Jumalaksi. Jumalalla on ruumis, lihaa ja luita, ja hän asuu konkreettisessa paikassa jossain lähellä Kolob-nimistä tähteä. Jumalia on siis monia, mutta meidän tulee palvella vain yhtä Jumalaa eli omaa taivaallista Isäämme. Jos onnistumme, voimme itsekin tulla Jumalaksi.

On sanomattakin selvää, että tällaiset opit ovat täysin epäkristillisiä. Ne muistuttavat paholaisen houkutuksesta: ”Ei, ette te kuole… teistä tulee Jumalan kaltaisia…” (1. Moos. 3:4–5) Raamattu, jota mormonit pitävät Jumalan ilmoituksena, opettaa Jumalasta jotain aivan muuta kuin mormonismi. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että itse Mormonin kirja, jota mormonit pitävät evankeliumin täyteytenä, opettaa Jumalan luonteesta päinvastoin kuin nykyinen utahilainen mormonismi.

Jeesus sanoi, että ”Jumala on henki” (Joh. 4:24) ja että ”ei hengellä ole lihaa eikä luita” (Luuk. 24:39). Mormonin kirjassa Jumala on ”Suuri Henki”, joka on luonut ”kaiken” (Alma 22:8–11). Myöhemmässä eli nykyisessä mormoniopissa Jumala ei ole luonut kaikkea, koska ennen hänen jumaluuttaan ennen on ollut lukemattomia muita jumalia, jotka kaikki ovat järjestäneet omat maailmansa ikuisesta materiasta.

Raamatussa Jumala sanoo: ”Minä olen Jumala enkä ihminen.” (Hoos. 11:9) ”Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra…” (Jes. 43:10–11) Jumala ilmaisee tässä täydellisen erimielisyytensä mormoniopin kanssa. Mormonit uskovat Jeesuksen olleen Vanhan testamentin Jumala, mikä tekee siteeratusta jakeesta heille vielä ongelmallisemman, sillä hänen jälkeensä meidän Jumalaksemme on tullut hänen Isänsä.

Mormonin kirja todistaa nykyistä mormonioppia vastaan, että on olemassa vain yksi Jumala ja että muita jumalia ei ole (Alma 11:27–31). Mormonin kirjan mukaan Jumala asuu vanhurskaiden sydämissä (Alma 34:36), mutta myöhempi mormonioppi tuomitsee tämän ”lahkolaisen” eli kristillisen ajatuksen (Opin ja liittojen kirja [LK] 130:3). Mormonin kirja opettaa toisaalta kristillistä kolminaisuutta (Mormon 7:77, 3 Nefi 11:27, Alma 11:44) tai harhaoppista modalismia (Eter 3:14, Moosia 16:15), kun taas nykyään mormonit uskovat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan keskenään täysin eri olentoja.

Mielenkiintoisimmat Jumalaa kuvaavat kohdat Mormonin kirjassa ovat varmasti ne, jotka painottavat hänen ikuisuuttaan ja muuttumattomuuttaan (Mormon 9:9, Moroni 8:18, 1 Nefi 10:18). Mormonilähetyssaarnaajilta kannattaa ehkä kysyä, miten nämä jakeet ovat sovitettavissa Jumalaan, joka ei ensin ollut Jumala lainkaan ja joka sitten on vuorotellen ollut ruumiiton henki ja ruumiillinen, kolminaisuus ja moninaisuus, yksi ainoa ja yksi muiden joukossa.

Mormonien oppi Jeesuksesta ei ole yhtään vähemmän ongelmallinen. Jeesus oli ensin taivaallisen Isä Jumalan ja hänen taivaallisen vaimonsa synnyttämä henkilapsi, Saatanan ja meidän muiden veli (mormonismin mukaan olimme olemassa ennen syntymäämme henkiolentoina). Millä tavalla Jeesus on sitten Jumalan ainosyntyinen Poika? Monet mormonit eivät edes tiedä, että kirkon virallisen opetuksen mukaan Jumala on Jeesuksen (ja vain Jeesuksen – siksi ainosyntyinen) Isä ”lihan mukaan”. Neitsyt Maria olikin siis neitsyt vain ennen neitsyytensä menettämistä, tai ehkä lihallista suhdetta Jumalaan ei vain lasketa.

Jälleen kerran Jumalan sanan todistus on täydessä ristiriidassa mormoniopin kanssa. Raamattu opettaa, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä eikä Isä Jumalasta: ”Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” (Matt. 1:20, ks. myös. Luuk. 1:35) Mormonioppi Isä Jumalan toimista Jeesuksen siittämisessä on häpeällinen – ei vain kristityille, vaan myös mormoneille. Se nimittäin herättää kysymyksen Isä Jumalan uskollisuudesta hänen vaimo(i)lleen taivaassa.

Temppeliseremoniat ja jumalanpalvelus

Mormonikirkko väittää olevansa opeiltaan, rakenteeltaan ja uskonkäsityksiltään sama kuin Jeesuksen alkuperäinen apostolinen kirkko. Tämä väite on harvinaisen helppo todistaa vääräksi vertailemalla mormonien ja apostolisten kristittyjen uskomuksia lähes mistä tahansa teologisesta kysymyksestä. Seuraavaksi tutkimme kirkon jumalanpalveluskäytäntöä.

Mormoneille temppeli on erityisen tärkeä jumalanpalveluksen keskus. Temppeliseremoniat ovat itse asiassa välttämättömiä jumaluuden saavuttamiseksi, joten olisi odotettavissa, että ensimmäiset kristityt olisivat kiireesti pyrkineet rakentamaan temppeleitä tai muuten suorittamaan temppelirituaaleja – Jerusalemin juutalaisessa temppelissä tämä ei varmasti ollut mahdollista.

Yksi elintärkeistä temppeliseremonioista on taivaallisen avioliiton solmiminen. Tämä avioliitto on voimassa ylösnousemuksen jälkeenkin niin, että jumaluuteen korotetut mies ja nainen voivat sitten saada henkilapsia ja hallita omaa maailmaansa. Jostain syystä emme kuitenkaan löydä yhtään mainintaa moisesta liitosta apostolien tai muiden ensimmäisten kristittyjen kirjoituksissa.

Tämä saattaisi johtua siitä, että koko ajatus ylösnousemuksen jälkeisestä avioliitosta on täydessä ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa. Kristuksen sanat saddukeuksille voidaan yhtä hyvin suunnata myös mormoneille: ”Te kuljette eksyksissä…Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.” (Matt. 22:29–30)

Uudessa testamentissa ei ole jälkeäkään kristittyjen halusta rakentaa temppeleitä, mutta mitä muiden varhaisten kristittyjen todistus kertoo heidän suhtautumisestaan temppeliin? Halusivatko he mormonien tavoin palvella ”Herran huoneessa” (näin mormonit nimittävät temppeleitä), jonka avulla ihmiset tulevat ”korotetuiksi” eli jumaliksi? Vai uskoivatko he ”lahkolaiseen” oppiin, jonka mukaan Jumala asuu sydämessämme tehden meidät näin Jumalan temppeliksi? Mahdollisesti jo 70-luvulla ja viimeistään 130-luvulla kirjoitettu Barnabaan kirje tyrmää mormonitoiveet kertakaikkisesti.

”Nyt tahdon puhua teille myös temppelistä, siitä miten nuo raukat harhan vallassa ovat panneet toivonsa rakennukseen…ikään kuin se olisi Herran huone. He ovat menetelleet kuin pakanat ja korottaneet hänet pyhyyteen temppelin avulla. Tutkikaamme nyt, onko olemassa Herran temppeliä. On kyllä…Tarkatkaa nyt, jotta Herran temppeli rakennettaisiin loistossaan…Kun otimme vastaan syntien anteeksiantamuksen ja panimme toivomme Jumalan nimeen, meistä tuli uusia ja meidät luotiin jälleen uudesti. Siitä johtuen Jumala todella asuu meissä, meidän majassamme.” (Barnabaan kirje 16:1,6,8)

Temppelitoimitusten yksityiskohdat ovat salaisia, mikä johtunee osittain siitä, etteivät ne selvästikään pohjaudu millään tavoin Kristuksen opetukseen. Sen sijaan ne ovat hyvin lähellä mormonien profeetan Joseph Smithin aikaisia vapaamuurarirituaaleja, jotka hän omaksui mormonismiin liityttyään vapaamuurareihin vuonna 1842. Smith kuulemma palautti toimitukset ”puhtaaseen ja alkuperäiseen” muotoonsa, mutta jostain syystä mormonikirkko on ottanut itselleen vapauden tehdä vuosien saatossa useita perustavanlaatuisia muutoksia näihin ”Jumalan ilmoittamiin” seremonioihin.

Temppelin lisäksi mormonit kokoontuvat toki myös kirkkoon sunnuntaijumalanpalvelukseen. Tällöin vietetään ”sakramenttia” eli ehtoollista, joka mormoneilla koostuu leivästä ja vedestä, vaikka Kristus itse käytti ”viiniköynnöksen antia” (vrt. Luuk. 22:18) eikä vettä. Mormonit eivät usko leivän oikeasti muuttuvan Kristuksen ruumiiksi, vaikka tämä oli epäilemättä ensimmäisten kristittyjen usko. Mormonismi paljastuu ehtoolliskysymyksessä ja jumalanpalveluksen kalpeudessa protestanttisuuden lapseksi. Sama pätee myös kasteeseen, jota mormonit eivät anna alle 8-vuotiaille. Oppi on peräisin protestanteilta, ei apostoleilta.

Juomakiellot, avioliitto, rasismi

Mormonismi ei salli minkäänlaista alkoholinkäyttöä. Samoin teen ja kahvin juominen on kiellettyä. Tällaiset opit eivät kuitenkaan ole peräisin Jeesukselta eivätkä apostoleilta. Jeesus ei koskaan kieltänyt kohtuullista alkoholinkäyttöä – päinvastoin häntä syytettiin liiallisesta viininjuomisesta (Matt. 11:19). Apostoli Paavali kehotti Timoteusta juomaan vähän viiniä hänen vatsansa tähden (1. Tim. 5:23). Jälleen mormonismi on perinyt oppinsa Smithin ajan amerikkalaisen protestanttisuuden muoti-ilmiöistä. Samaan aikaan on järkyttävää todeta, että mormonikirkko (jälleen kerran vastoin monien jäseniensä luuloja) ei kiellä aborttia kaikissa tapauksissa. Teenjuonti on aina syntiä, mutta Jumalan lapsen murhaaminen ei välttämättä.

Vaikka mormonikirkko esiintyy elämää, perhettä ja avioliittoa puolustavana järjestönä, se sallii silti avioeron (myös ikuisten taivaallisten avioliittojen purkamisen) ja uudelleen avioitumisen. Tämäkin on täysin Jumalan ja varhaisten kristittyjen opetuksen vastaista. Paavali kirjoitti: ”Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään.” (1. Kor. 7:10) Jeesus sanoi: ”minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”, ”joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja” ja ”jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen” (Mark. 10:9,11–12).

Koska avioliitto on välttämätöntä jumaluuden saavuttamiseksi, ei selibaattiin kannusteta mormonikirkossa lainkaan. Tämä on jälleen vakavassa ristiriidassa sekä Jeesuksen että apostolien opetuksen kanssa, jonka mukaan selibaatti on avioliittoa korkeampi kutsumus. Jeesus sanoi: ”on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon” (Matt. 19:12). Paavali kirjoitti: ”Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin.” (1. Kor. 7:8) Moiset opetukset eivät voisi koskaan lähteä mormonin suusta.

Moniavioisuus on mormonikirkossa syystäkin tietynlainen tabuaihe, sillä asiaan liittyy lukuisia mormoneille noloja seikkoja. Joseph Smith päihitti profeetta Muhammedin mennen tullen vähintään 33 ”vaimollaan”, joista kolmasosa oli teinityttöjä ja toinen kolmannes muiden miesten kanssa naimisissa olevia naisia. Muhammedin tavoin Smith sai käytännölleen jumalallisen säädöksen. Mormonien pyhissä kirjoituksissa (LK 132) on edelleen ilmaistuna Jumalan tahto moniavioisuudesta – kyseessä on ”iankaikkinen liitto”.

Varhaiset mormonijohtajat opettivat, että taivaassa tunnustetaan yksiavioisuuden sijasta polygamia ja että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen syy oli hänen moniavioisuusoppinsa. Nykyään mormonikirkko kuitenkin vastustaa moniavioisuutta ja kieltää kutsumasta joitain harvoja polygamiaa harjoittavia mormoneja mormoneiksi, vaikka kirkko toisaalta ei edes halua itseään kutsuttavan kyseisellä nimellä.

Toinen tabuoppi, josta mormonilähetyssaarnaajat eivät todennäköisesti heti avaa keskustelua potentiaalisten käännytyskohteiden kanssa, on kirkon suhtautuminen tummaihoisiin. Ennen vuotta 1978 tummaihoiset eivät saaneet osallistua temppelitoimituksiin eivätkä he kelvanneet mormonipappeuteen. Vuonna 1978 kirkko sai kuitenkin ”ilmoituksen”, jossa Jumala muutti tästäkin asiasta mieltään ja salli aiemmin kielletyn. Tummaa ihoa pidetään edelleen virallisesti kirouksen merkkinä – tummaihoiset ovat aiemman elämänsä kelvottomuuden vuoksi ”alempia”.

Joseph Smith ja mormonien pyhät kirjoitukset

Mormoniuskon luotettavuus perustuu profeetta Joseph Smithin todistukseen hänen saamastaan Jumalan ilmoituksesta. Ratkaiseva tapahtuma Smithin elämässä oli hänen vuonna 1820 saamansa ns. ensimmäinen näky, jossa kaksi ruumiillista jumalolentoa, Isä ja Poika, näyttäytyivät hänelle. Nuori Smith kertoi tuolloisen kristillisen herätyksen saaneen hänet pohtimaan, mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä. Nyt Jumala ilmoitti Smithille, että kaikki kirkot ovat väärässä.

Smithin mukaan enkeli Moroni vieraili hänen luonaan kolme vuotta ensimmäisen näyn jälkeen. Enkeli kertoi hänelle kultalevyistä, jotka hän saisi neljä vuotta myöhemmin. Saatuaan levyt Smith käänsi niihin kaiverretun tekstin, ja vuonna 1830 hän julkaisi Mormonin kirjan.

Huolellisen historian- ja uskonnontutkimuksen ansiosta Smithin tarina on voitu luotettavasti todistaa vääräksi, sillä on osoitettu, ettei vuonna 1820 missään Smithin kotiseudun lähistöllä ollut mitään kristillistä herätystä. Sen sijaan herätys tapahtui vuonna 1824. Nykyistä virallista kertomusta ensimmäisestä näystä ei tunnettu lainkaan ennen vuotta 1838, ja Smithin ennen tätä aikaa tallentamat versiot kyseisestä näystä eivät ole yhtäpitäviä.

Neljän vuoden ero herätyksen ajoittamisessa on tarinan uskottavuuden kannalta ratkaiseva. Jos enkeli Moroni tuli kolme vuotta näyn jälkeen, oli tuo vuosi 1827, ja jos Smith sai levyt neljä vuotta myöhemmin, oltaisiin jo vuodessa 1831. Mormonin kirja oli kuitenkin julkaistu jo vuotta aiemmin.

Kultalevyt, joihin Mormonin kirja oli kirjoitettu, katosivat lopulta enkelin mukana. Ainoat todistajat kultalevyjen olemassaolon puolesta olivat Smithin läheisiä, joista suuri osa lopulta hylkäsi Smithin ja mormonismin. Silminnäkijöiden mukaan kultalevyt eivät olleet edes paikalla, kun Smith käänsi Mormonin kirjaa. Sen sijaan hän käytti käännöstyössä ns. ”näkykiveä”, jota hän oli nuoruudessaan käyttänyt aarteenmetsästyksessä, josta hän oli joutunut tuomarin kuulusteltavaksi.

Mormonin kirja on tarina Amerikan mantereen asukkaiden maallisesta ja uskonnollisesta elämästä vuodesta 2200 eKr. vuoteen 421 jKr. Kirjan tarina on hyvin yksityiskohtainen, mikä tekee sen historiallisuudesta helposti testattavan. Mormonikirkko on käyttänyt valtavia summia arkeologisiin tutkimuksiin Mormonin kirjassa mainittujen kaupunkien ym. löytämiseksi, mutta kirjassa tarkasti kuvailtu sivilisaatio ei vastaa mitään missään päin kumpaakaan Amerikkaa tehtyjä arkeologisia löytöjä.

Mormonilähetyssaarnaajat levittivät jossain vaiheessa tietoa, jonka mukaan Yhdysvaltain luonnonhistoriallisen museon Smithsonian-instituutti käytti Mormonin kirjaa oppaanaan Amerikan historian tutkimiseen. Instituutin antropologian laitos on valmistanut asiasta kiinnostuneille ihmisille lausunnon, jossa todetaan, että instituutin arkeologit eivät näe mitään suoraa yhteyttä uuden maailman arkeologian ja kirjan aiheen välillä. Lausunto antaa muutamia esimerkkejä tärkeimmistä ristiriidoista arkeologiaan perustuvien tietojen ja Mormonin kirjan väitteiden välillä.

Mormonit pitävät pyhänä kirjoituksenaan myös ns. Abrahamin kirjaa, joka sisältyy teokseen Kallisarvoinen helmi. Smith sai käsiinsä joitain egyptiläisiä papyruskääröjä vuonna 1835, joita hän väitti Abrahamin omin käsin kirjoittamiksi. Toisin kuin aiemmissa pyhissä kirjoituksissa, tässä kirjassa opetettiin jumalien (monikossa) luoneen maailman. Modernit egyptologit ovat päässeet tutkimaan kyseisiä kääröjä, ja ne on todettu tavallisiksi pakanallisiksi hautakirjoituksiksi, joilla ei ole mitään tekemistä Abrahamin kirjan sisällön kanssa.

Mormonit uskovat Raamatun olevan Jumalan sanaa siinä määrin kuin se on oikein käännetty. Koska olemassa olevissa raamatunkäännöksissä oli virheitä, Joseph Smith tuotti oman ”inspiroidun” raamatunkäännöksensä. Jostain syystä mormonikirkko käyttää kuitenkin virallisesti kuningas Jaakon (King James) Raamattua – ehkä Smithin ”inspiroitu” käännös ei ollutkaan lopulta virheetön.

Suuri luopumus ja tosi kirkko

Mormonismin mukaan Jeesuksen perustamaa kirkkoa kohtasi pian apostolien kuoleman jälkeen suuri luopumus – kirkko luopui oikeasta uskosta ja omaksui väärien opettajien valheellisia oppeja. Pätevä pappeus ei enää välittynyt eteenpäin eikä Kristuksen todellista kirkkoa ollut maan päällä n. 1800 vuoteen, ennen kuin se palautettiin Joseph Smithin kautta.

Kristus kuitenkin sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi” (Joh. 14:18). Jumala lähetti Pyhän Hengen olemaan kirkon kanssa ”ikuisesti” (Joh. 14:15) ja johtamaan sen tuntemaan ”koko totuuden” (Joh. 16:13). Valehteliko Jeesus? Epäonnistuiko Jumala? Kirkolla on Jeesuksen lupaus, että sitä ”eivät tuonelan portit voita” (Matt. 16:18), mutta jos kirkko todella täyttyi valheellisista opeista ja kuoli kokonaan pois maan päältä, tuonelan portit voittivat sen. Jeesus lupasi olla kirkkonsa kanssa ”kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20) eikä vain muutaman sukupolven ajan.

Kirkon luopumus on mahdoton ajatus, sillä Raamattu opettaa kirkon olevan itse Kristuksen ruumis, joka on kiinni päässään eli Kristuksessa (Ef. 1:22–23, 1. Kor. 12:12–27, Kol. 1:18). Täten kirkon tappio ja kuolema merkitsisi Kristuksen tappiota ja kuolemaa – mutta Kristushan on kuoleman ja maailman voittaja. Vastaako mormonien käsitys kirkosta sitä voittamattoman Jumalan kirkkoa, jonka Raamattu paljastaa olevan totuuden pylväs ja perustus (1. Tim. 3:15)?

Oppi suuresta luopumuksesta tekee Jeesuksesta tyhmän miehen, joka rakensi talonsa hiekalle. ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.” (Matt. 7:26–27) Todellisuudessa Jeesus rakensi kirkkonsa kalliolle (Matt. 16:18). ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.” (Matt. 7:25) Ei olekaan yllätys, että varhaiset kristityt uskoivat apostoliseen suksessioon eikä heidän kirjoituksistaan löydy jälkeäkään mormonismin muuttumisesta (luopumuksesta) katolisuudeksi.

Raamatussa puhutaan kyllä luopumuksesta, mutta kyseessä on aina (joidenkin ihmisten) luopumus kirkon uskosta eikä itse kirkon luopumus uskosta. Tämän lisäksi luopumus merkitsee Raamatussa täydellistä uskon hylkäämistä eikä suinkaan jonkinlaisen valekirkon tai puolittaisen kristillisyyden kukoistamista. Raamattu ei myöskään ikinä tarjoa luopumuksen ratkaisuksi amerikkalaista profeettaa, joka palauttaisi todellisen kirkon 1800-luvulla.

Raamatun, maalaisjärjen ja kirkkoisien todistuksen lisäksi pelkkä historiallinen fakta, että katolinen kirkko on ollut olemassa kaikilla vuosisadoilla todistaa, ettei Kristuksen kirkko kadonnut mihinkään maan päältä, eikä sen palauttamista siten ole koskaan tarvittu. Palauttajaehdokkaita on ollut monia, eikä Smithiin ole syytä uskoa sen enempää kuin muihinkaan, vaikka hän kuinka väittäisi saaneensa ilmoituksensa enkeli Moronilta. Kaikukoot korvissamme Paavalin sanat: ”Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8)

Explore posts in the same categories: Jehovan todistajat ja mormonit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: