Jehovan todistajat

Monet ovat jossain vaiheessa elämäänsä törmänneet maailman nykytilaa ja Raamatun opetuksia käsitteleviä lehtiä jakaviin siististi pukeutuneisiin ja mukavanoloisiin Jehovan todistajiin. He keskustelevat mielellään ajankohtaisista ongelmista ja Jumalan niihin tarjoamista ratkaisuista. Jalojen periaatteiden takana piilee kuitenkin eriskummallinen oppi, jonka erityispiirteisiin tutustumme tässä artikkelissa.

Onko Jumalan nimi Jehova?

Jehovan todistajien jakamassa viehättävästi kuvitetussa ja selkeästi jäsennellyssä kirjasessa ”Mitä Raamattu todella opettaa?” kerrotaan, että Raamattu opettaa Jumalan erisnimen olevan Jehova. Kirjanen kysyy: ”Miten sinun Raamatussasi on käännetty Psalmi 83:18? Uuden maailman käännöksessä se kuuluu: ’Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet korkein kaikessa maassa.’” (s. 195) Kirkkoraamatussa kyseinen jae on numeroitu 83:19 ja se kuuluu: ”Vielä he tietävät, että sinä olet Herra, ainoa Jumala, maailman valtias!”

Jehovan todistajat protestoivat, että alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä sanan ”Herra” tilalla on Jumalan erisnimi JHVH, jonka ”suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut muoto” on Jehova. Kirjanen jatkaa: ”Raamatunkääntäjät tekevät vakavan virheen korvatessaan Jumalan nimen arvonimillä. Jumala tuntuu sen takia etäiseltä ja persoonattomalta, kun sitä vastoin Raamattu kehottaa ihmisiä luomaan häneen ’läheisen suhteen’ (Psalmit 25:14).” (s. 196)

Jumalaan on toki syytä luoda läheinen suhde, mutta se ei onnistu käyttämällä hänestä väärää nimeä. Jeesuksen aikana Jumalan nimi JHVH oli israelilaisille niin pyhä, ettei sitä saanut lausua ääneen lainkaan. Jumala oli käskenyt: ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.” (2. Moos. 20:7) Juutalaiset tulivat niin varovaisiksi tämän käskyn noudattamisessa, että heistä oli parempi olla lausumatta Jumalan nimeä lainkaan, ja se korvattiin sanalla Adonai, joka merkitsee ”Herra” (tai oikeastaan ”Herrani”).

Alun perin hepreankielisessä tekstissä ei ollut lainkaan vokaaleja, mutta nykyään tiedetään melko lailla varmasti, että Jumalan nimen oikea lausumismuoto oli Jahveh (suom. Jahve). Kun myöhemmin vokaalimerkit lisättiin Vanhan testamentin tekstiin, Jumalan nimeen lisättiin Adonain vokaalit a-o-a, jotta ihmiset lausuisivat JHVH:n sijaan aina ”Adonai”. Nyt siis heprealaisessa tekstissä luki varsinaisesti Jahovah (suom. Jehova). Ongelma on, ettei yksikään juutalainen eikä ensimmäisen vuosisadan kristitty – eikä Kristus itse! – pitänyt tätä muotoa Jumalan nimenä.

JHVH ei koskaan ääntynyt Jahovah, Jumalan nimi oli aina Jahveh, mutta kunnioituksesta se luettiin muotoon Adonai. Jahovah on näiden kahden sekoituksesta syntynyt väärinkäsitys. Kun Uuden testamentin kirjoittajat lainasivat Vanhan testamentin kohtia, joissa on sana JHVH, he käänsivät sen kreikaksi poikkeuksetta muotoon Kyrios eli ”Herra”. Uuden maailman käännös (UM) on Jehovan todistajien tekemä ja ainoastaan heidän käyttämänsä raamatunkäännös, ja se on muuttanut JHVH:n ja Kyrioksen Jehovaksi niissä kohdissa, joissa sanalla viitataan Isä Jumalaan. Uskollisempi käännös on yksinkertaisesti ”Herra”. Kristusta seuraten kristityt kutsuvat Jumalaa Jehovan sijasta Isäksi ja Herraksi (ks. esim. Matt. 6:9, 11:25).

Onko Jeesus arkkienkeli Mikael vai Jumala?

Ehkä omituisin Jehovan todistajien opeista on se, että Jeesus on itse asiassa sama henkilö kuin arkkienkeli Mikael. ”Mikael on Jeesus Kristus taivaallisessa asemassaan”, toteaa edellä mainittu kirjanen (s. 219) ja selventää sitä oppia, että Jeesus luotiin ainoaksi arkkienkeliksi ennen kaikkea muuta. Maan päällä hänet tunnettiin sitten Jeesuksena Kristuksena, ylösnousemuksensa jälkeen hän on taas taivaassa henkiolentona, arkkienkeli Mikaelina.

Jehovan todistajat torjuvat kristillisen opin Jeesuksen jumaluudesta ja hyökkäävät säännöllisesti sitä vastaan lehtiensä palstoilla. Raamatussa on kuitenkin muutamia hyvin mielenkiintoisia tähän kysymykseen liittyviä kohtia, joiden pitäisi olla Jumalan nimeä rakastaville Jehovan todistajille erityisen tuttuja. Mooseshan kysyi Jumalan nimeä seuraavasti: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”MINÄ OLEN SE JOKA OLEN.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’MINÄ OLEN on lähettänyt minut teidän luoksenne.'” (2. Moos. 3:13–14) Kun Jeesus sitten keskusteli juutalaisten kanssa, hän sanoi heille: ”Ellette usko, että MINÄ OLEN SE JOKA OLEN, te kuolette synteihinne…Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että MINÄ OLEN SE JOKA OLEN…Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – MINÄ OLEN.” (Joh. 8:24,28,58)

Jeesuksen opetuslasten käyttämä kreikankielinen Raamattu käänsi sekä 2. Moos. 3:14 että Joh. 8:58 sanoin Ego eimi eli ”Minä olen”. Jeesuksen opetuslapset samoin kuin Jeesuksen juutalaiset kuulijat ymmärsivät hänen käyttäneen Jumalan nimeä ja väittäneen olevansa Jumala. Juutalaiset, jotka eivät halunneet uskoa Jeesukseen, alkoivat väitteen kuultuaan ”poimia kiviä heittääkseen niillä häntä” (Joh. 8:59), mikä selittyy sillä, että Mooseksen laki oli käskenyt: ”Se, joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi” (3. Moos. 24:16).

Tämä raamatunkohta osoittautui Jehovan todistajien teologialle niin vaikeaksi, että he päättivät päästä ongelmasta eroon muokkaamalla kyseiset kohdat Uuden maailman käännöksessä kokonaan uuteen uskoon. Jumalan nimi kuuluukin nyt: ”Minä osoittaudun miksi osoittaudun” (2. Moos. 3:14 UM), kun taas Jeesuksen väite kuuluu: ”Totta totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham syntyi, olen minä ollut.” (Joh. 8:58 UM) Lauseilla ei täten näytä olevan mitään yhteistä.

Heprealaiskirjeen alku tarjoaa toisen mielenkiintoisen kohdan, joka liittyy Jeesuksen asemaan. Jehovan todistajien mukaan Jeesus on arkkienkeli Mikael, mutta Raamattu sanoo: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat…Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: – Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: – Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: – Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä. Enkeleistä hän sanoo näin: – Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi. Mutta Pojastaan hän sanoo: – Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka… Ja myös näin: – Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat. (Hep. 1:1–10)

Jae 1:6 ”Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä” kuuluu kreikaksi proskynesatosan auto pantes angeloi Theou, jossa verbi proskyneo ei merkitse pelkkää kumartamista, vaan myös palvomista ja rukoilemista, ja vanhimmat Uuden maailman käännöksen englanninkieliset versiot käänsivätkin sen sanalla ”worship” (palvoa), mutta uusissa painoksissa tämä kristologinen lipsahdus on korjattu muotoon ”do obeisance” (kumartaa). ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan” on puolestaan käännetty muotoon ”Jumala on sinun valtaistuimesi aina ja ikuisesti”.

Jaetta 1:10 ei kuitenkaan voi sivuuttaa – on syytä kysyä Jehovan todistajalta, keneen viittaavat Psalmin sanat: ”Oi Jumalani, älä ota minua pois päivieni puolivälissä…kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.” (Ps. 102:24–25 UM) Vastaus on kiistämättä ”Jehovaan”, kuten samaisen Psalmin 102 jakeet 19–22 (UM) osoittavatkin. Nyt Heprealaiskirje 1:10 kuitenkin kertoo Jumalan osoittavan nämä sanat Jeesukselle, mikä todistaa kiistämättömästi Jeesuksen olevan Jehova.

Onko Pyhä Henki persoonaton voima vai persoonallinen Jumala?

Jehovan todistajien mukaan Pyhä Henki (tai pyhä henki, kuten he sen kirjoittavat) ei ole Jumala eikä persoona vaan Jumalan persoonaton vaikuttava voima, jota voi verrata sähköön tai radioaaltoihin. Raamatun opetus on kuitenkin toinen. Apostolien teoissa Pyhä Henki pitää itseään tarpeeksi persoonallisena kutsuakseen itseään yksikön ensimmäisen persoonan persoonapronominilla: ”Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.’” (Ap.t. 13:2) Myös Jeesus kutsuu Pyhää Henkeä persoonapronominilla ”hän” (Joh. 15:26, 16:13).

Raamatun mukaan Pyhää Henki pystyy antamaan neuvoja puhumalla (Ap.t. 8:29, 10:19–20), ennustamaan tulevaisuuden (Ap.t. 21:11), kutsumaan (Ap.t. 13:2), opettamaan (Joh. 14:26), todistamaan (Joh. 15:26), johdattamaan (Joh. 16:13), kuulemaan (Joh. 16:13), tietämään (1. Kor. 2:11), tahtomaan (1. Kor. 12:11), auttamaan ja puhumaan uskovien puolesta (Room. 8:26) sekä rakastamaan (Room. 15:30 UM). Pyhää Henkeä voi myös herjata (Mark. 3:29) ja häpäistä (Hep. 10:29), ja hänet voi tehdä murheelliseksi (Jes. 63:10). Hänelle voi myös valehdella (Ap.t. 5:3 UM) ja tuottaa surua (Ef. 4:30). Tämä kaikki on mahdollista vain siinä tapauksessa, että Pyhä Henki on persoona.

Useat raamatunkohdat todistavat myös Pyhän Hengen jumaluudesta. Jopa Jehovan todistajien oma Raamattu kertoo, kuinka Pietari sanoi: ”Ananias, miksi Saatana on tehnyt sinut niin julkeaksi, että olet valehdellut pyhälle hengelle…?” (Ap.t. 5:3 UM) Heti seuraavassa jakeessa Pietari jatkaa: ”Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” (Ap.t. 5:4 UM) Jo tämä todistaa Pyhän Hengen jumaluuden. Jehova tekee myös selväksi, että hän yksin eikä kukaan muu on kaiken luoja (Jes. 44:24), mutta myös Jumalan henki on luoja (Job. 33:4, Ps. 104:30).

Autiomaassa vaeltaneiden juutalaisten koettelun kohteena oli Jehova (2. Moos. 17:2), mutta Heprealaiskirjeessä Pyhä Henki väittää itse olleensa kyseisen koettelun kohde (Hep. 3:7–9). Jeremiaan kirjassa Jehova sanoo tekevänsä Israelin kanssa liiton ja panevansa lakinsa israelilaisten sydämeen (Jer. 31:33), mutta Heprealaiskirje viittaa näihin sanoihin Pyhän Hengen todistuksena (Hep. 10:15–16). On vain yksi Herra (Ef. 4:5), mutta Raamattu väittää Isä Jumalan (Matt. 11:25), Jeesuksen (2:11) ja Hengen (2. Kor. 3:17) olevan tuo Herra. Uuden maailman käännöksessä Paavali opettaa: ”Jehova on Henki” (2. Kor. 3:17 UM). Erityisen huomion ansaitsee tässä jakeessa Hengen iso alkukirjain.

On myös selvää, että vain Jumala on ikuinen, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä oleva, mutta Raamattu opettaa hänen henkensäkin olevan näitä kaikkia (Hep. 9:14, 1. Kor. 2:10, Ps. 139:7). Raamattu opettaa myös, että Jeesusta kutsuttiin Jumalan Pojaksi siksi, että hän oli siinnyt Pyhästä Hengestä (Luuk. 1:35). Näiden raamatullisten opetusten valossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä Pyhän Hengen jumaluus.

Miten Jeesus kuoli ja nousi kuolleista?

Jehovan todistajat uskovat Jeesuksen kuolleen kidutuspaalulla eikä ristillä, koska klassisessa kreikassa sana stauros merkitsi pystysuoraa paalua. Tässä näkemyksessä on sellainen ongelma, ettei Uuden testamentin kieli ole klassinen vaan koineen kreikka, ja koineen kreikassa stauros merkitsee pääasiassa ristiä. Jos Uuden testamentin kirjoittajat olisivat halunneet tehdä selväksi, että Jeesus kuoli pystypaalulla, he olisivat käyttäneet sanaa skolops, jota ei kuitenkaan käytetä kertaakaan kuvaamaan Jeesuksen kuolinpuuta.

Jos Jeesus olisi kuollut pystypaalulla Jehovan todistajien materiaaleissa esitetyllä tavalla (”Mitä Raamattu todella opettaa” s. 52) niin, että yksi naula lävistää hänen molemmat ranteensa, Tuomas ei olisi puhunut kädet lävistäneistä nauloista monikossa: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkeä…” (Joh. 20:25 UM) Historialliset todisteet puhuvat myös ristiinnaulitsemisen puolesta. Kukaan ei ole löytänyt jälkiä varhaisten vuosisatojen taiteesta, jossa Kristus esitetään pystypaaluun naulittuna, kun taas Roomasta löydetty muinainen graffiti esittää ristiinnaulittua Kristusta. 100-luvulla elänyt kristitty Ireneus Lyonilainen kuvailee teoksessaan Harhaoppeja vastaan (2:4:24) ristiä eikä pystypaalua.

Jehovan todistajat väittävät myös, ettei Jeesus noussut kuolleista ruumiillisesti vaan henkiolentona (”Mitä Raamattu todella opettaa” s. 74). Heidän mukaansa Jumala hävitti Jeesuksen maallisen ruumiin jäljettömiin. Raamattu kertoo kuitenkin toisen tarinan. Kun Jeesus oli Jerusalemissa, hän sanoi: ”’Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.’ Silloin juutalaiset sanoivat: ’Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?’ Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.” (Joh. 2:19–22) Johannes tekee tässä täysin selväksi, että Jeesus nousi kuolleista ruumiissaan eikä pelkkänä henkiolentona.

Jeesus itse todistaa samasta: ”’Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.’ Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ’Onko teillä täällä mitään syötävää?’ He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi…Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.’” (Luuk. 24:39–43,46–47).

Onko kuviteltavissa, että apostolit riensivät tämän jälkeen kertomaan maailmalle ilosanomaa siitä, että Jehova Jumala hävitti Jeesuksen ruumiin ja nosti hänet kuolleista näkymättömänä Mikael-nimisenä henkiolentona? Jehovan todistajien omaksi parhaaksi heille on saarnattava totuus Kristuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta, sillä ”jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on…teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi…ja te olette vielä synneissänne.” (1. Kor. 15:14-15,17)

Mihin sielut menevät kuoleman jälkeen?

Jehovan todistajien mukaan ihmisellä ei ole kuolematonta sielua tai henkeä, vaan kuollessaan ihminen lakkaa olemasta (”Mitä Raamattu todella opettaa?” s. 58). Ylösnousemuksen päivänä kuolleet herätetään takaisin maanpäälliseen elämään, paitsi ne, jotka Jehova toteaa jumalattomiksi – he jäävät ikuisesti kadoksiin (s. 72–73). Taivaaseen puolestaan pääsee vain 144 000 uskollisen kristityn ”pieni lauma” (s. 74).

Raamattu ei suinkaan opeta, että ihminen lakkaa olemasta kuoleman hetkellä. Pietari kertoo, kuinka Jeesus laskeutui tuonelaan: ”niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille…niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi” (1. Piet. 3:19, 4:6). Evankeliumin saarnaaminen kuolleille olisi ollut melkoisen turhaa, jos heitä ei olisi ollut olemassa.

Myös Jesaja kirjoitti tuonelassa olevista: ”Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä, siellä odotetaan sinun tuloasi. Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget: kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita, kaikki ovat nousseet istuimiltaan. Kaikki he puhkeavat puhumaan ja lausuvat sinulle: ’Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me, olet yksi meistä…’ (Jes. 14:9–10) ja ”Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan, tuijottaa sinua ihmetellen: ’Tämäkö on se maailman järkyttäjä, valtakuntien vapisuttaja, joka hävitti maanpiirin autioksi ja murskasi sen kaupungit eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?’” (Jes. 14:16–17)

Paavali kirjoitti: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto…Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo” (Fil. 1:21,23). Jos kuolema olisi olemattomuutta, Paavali olisi tuskin pitänyt sitä voittona – hän nimittäin tiesi, että kun tulee meidän aikamme ”muuttaa pois ruumiistamme”, menemme ”kotiin Herran luo” (2. Kor. 5:8). Jeesus itse sanoi vierellään kuolevalle ristiinnaulitulle: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43) Jae on muutettu Uuden maailman käännöksessä Jehovan todistajien teologiaan sopivaan muotoon: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43 UM).

Mitä taivaaseen pääseviin tulee, Johannes kertoi taivaallisesta näystään: ”näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä…” (Ilm. 7:9) Kyseinen joukko on selvästi taivaassa (ks. esim. Ilm. 19:1), eikä mikään viittaa siihen, että pelastetut kuuluisivat kahteen erilliseen (taivaalliseen ja maanpäälliseen) kastiin. Jehovan todistajien mukaan vain 144 000 joukkoon kuuluvilla on ”taivaallinen toivo”, muilla pelastuvilla ”maallinen toivo”. Paavali kuitenkin opettaa, että ”se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi” (Ef. 4:4) ja että taivas on kaikkien kristittyjen koti (Fil. 3:20, Ef. 2:6, Kol. 1:5, 2. Kor. 5:1).

Kasteja on kylläkin kaksi – pelastettujen ja tuomittujen – ja toiseen kastiin kuuluvien kohtalo on Raamatun mukaan hyvin erilainen kuin se, mitä Jehovan todistajat asiasta opettavat. Taivaaseen pääsevät ne, ”joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27), kun taas jokainen, ”jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta”, heitettiin ”tuliseen järveen” (Ilm. 20:15). Jehovan todistajien mukaan tuomittujen kohtalo on ikuinen hävitys ja tiedottomuus eikä helvetti, jossa koetaan kärsimyksiä. Raamatun mukaan kuitenkin tuliseen järveen joutuvia ”kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti” (Ilm. 20:10). ”Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa” (Ilm. 14:11). Onpa outo vertauskuva tiedottomuudesta.

Jeesus itse puhui helvetin kärsimyksistä usein: ”Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” (Matt. 8:11–12) Kyseinen raamatunkohta on mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että se on mitä selvimmässä ristiriidassa sen Jehovan todistajien opin kanssa, että yksikään Vanhan testamentin aikana elänyt ihminen ei voi olla 144 000 taivaaseen pääsevän joukossa.

Jeesus jatkoi opetustaan ikuisesta tulesta: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen…Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään” (Matt. 25:41,46). Mukauttaakseen Jeesuksen sanoja oppiinsa Uuden maailman käännöksen tekijät käänsivät loppuosan seuraavasti: ”Ja nämä menevät ikuiseen pois karsiintumiseen, mutta vanhurskaat ikuiseen elämään.” (Matt. 25:46 UM)

Kyseisessä jakeessa esiintyvä kreikankielinen sana kolasin ei voi merkitä pois karsiintumista. Jos siis Jehovan todistajan silmä houkuttelee näkemään kreikan sanakirjassa kyseisen sanan kohdalla merkityksen, jota sanakirja ei anna, on hänen syytä heittää silmänsä pois. ”Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’.” (Mark. 9:47–48)

Lopuksi

Jehovan todistajien kokoukset paljastavat järjestön tavoitteen. Kristillinen jumalanpalvelus on aina ollut nimensä mukaista – Jumalan palvontaa, rukousta, kiitosta, ylistystä ja pyyntöä. Jehovan todistajien sunnuntaikokouksesta rukoukselle ei anneta edes viittä minuuttia, kun taas Jehovan todistajien opin esittelyyn kuluu lähes koko muu aika noin kaksituntisesta sessiosta. Kokouksen jälkeen todistajat lähtevät usein pareina etsimään uusia käännynnäisehdokkaita, mikä onkin järjestön olemassaolon päätarkoitus.

Jos Jehovan todistaja saadaan kiinni moraalittomuudesta tai hänessä havaitaan merkkejä uskoon kohdistuvasta epäilystä (ex-todistajien kirjoitusten lukeminen, Jehovan todistajien virallisesta opista poikkeaminen, kristillisiin jumalanpalveluksiin osallistuminen tms.), hänet erotetaan Jehovan todistajien yhteydestä, minkä jälkeen hän on käytännössä kuin kuollut ihminen Jehovan todistajien näkökulmasta. Edes perheenjäsenet eivät monesti enää pidä minkäänlaista yhteyttä moiseen Saatanan lapseen. Käytäntö rikkoo lukuisten perheiden lisäksi perustavanlaatuisia ihmisarvoja.

Kun Uuden maailman käännös valmistui, kääntäjien nimet ja koulutustaustat pidettiin salassa. Myöhemmin on käynyt ilmi, että käännöskomitea koostui viidestä miehestä, joista neljällä ei ollut minkäänlaista tuntemusta Raamatun alkukielistä, ja viideskin oli opiskellut ei-raamatullista kreikkaa vain kaksi vuotta. Käännös onkin lähinnä väännös jo olemassa olleista englanninkielisistä käännöksistä, ja sen tarkoitus oli muokata Raamattu sopimaan Jehovan todistajien teologiaan.

Seuraavassa esimerkkejä Uuden maailman käännöksen väännöksistä: Joh. 1:1 ”Sana oli Jumala” muokattu muotoon ”Sana oli jumala”. Luuk. 22:19 ”Tämä on minun ruumiini” muokattu muotoon ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani”. Kol. 1:16 ”Hänen [Jeesuksen] välityksellään luotiin kaikki” muokattu muotoon ”hänen välityksellään luotiin kaikki muu”. Kol. 2:9 ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” muokattu muotoon ”hänessä asuu jumalallisen ominaisuuden koko täyteys ruumiillisesti”.

Jehovan todistajien oppi ei ole pysynyt muuttumattomana, vaan se on usein vaihtunut päinvastaiseksi. 1880-luvulla Kristuksen palvomisessa ei ollut mitään väärää, kun taas 1960-luvulla se oli jo epäraamatullista. 1910-luvulla Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun Abaddon oli Saatana, 1960-luvulla Jeesus Kristus. 1950-luvulla Roomalaiskirje 13:1 viittasi Jehovaan ja Jeesukseen, 1970-luvulla maallisiin hallinnollisiin valtoihin. 1870-luvulla opetettiin, että Sodoman miehet eivät saisi osakseen ylösnousemusta, 1950-luvulla opetettiin päinvastoin, 1960-luvulla jälleen 1950-luvun oppiin nähden päinvastoin eli 1870-luvun opin mukaisesti, ja 1970-luvulla taas kerran päinvastoin eli 1950-luvun opin mukaisesti. Samoin oppia on muutettu mm. armeijan käymisen hyväksyttävyydestä, verenluovutusten ja rokotusten hyväksyttävyydestä, kansallisten lippujen kunnioittamisesta, joulunvietosta ja Jeesuksen toisen tulemisen ajankohdasta.

Jehovan todistajat eivät perusta koteja orvoille, kodittomille, köyhille, sairaille tai kuoleville tms., koska moiset maalliset hankkeet nähdään turhaksi uppoavan laivan kiillottamiseksi, kun kerran nykyinen asiainjärjestelmä on aivan pian katoamassa. On siis parempi keskittyä lähetystyöhön. (Joskus Jehovan todistajia on jopa kehotettu perumaan avioliittoaikeensa samalla verukkeella.)

Tässä yhteydessä palautuvat mieleen Jeesuksen sanat: ”Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ ”Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’” (Matt. 25:42–45)

Mitä nykyisen asiainjärjestelmän poistumiseen tulee, Jehovan todistajat uskovat sen tapahtuvan pian koittavassa Harmageddonin taistelussa. Harmageddonin on ennustettu koittavan vuosina 1914, 1918, 1925, toisen maailmansodan aikana, 1975, ja ennen vuoden 1914 sukupolven kuolemaa. Nämä ja lukuisat, lukuisat muut pieleen menneet ennustukset ovat osoittaneet Vartiotornin kuuluvan Kristuksen ennustamien väärien profeettojen joukkoon (Matt. 24:24–25). Jehovan todistajien evankeliointi-into ansaitsee kunnioituksen, mutta he ovat valitettavasti joutuneet suuren harhautuksen kohteeksi. Paavalin sanoin: ”he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys” (Room. 10:2).

Explore posts in the same categories: Jehovan todistajat ja mormonit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: