Raportti islamdialogista 4.5.2008.

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa muutamia haja-ajatuksia eilisestä ja ottaa uuden askeleen tämän blogin historiassa ja aloittaa kuvien postaamisen (tietenkin vain tarpeen tullen ja sopivissa tilanteissa). Islamdialogi Jeesuksesta Raamatussa ja Koraanissa on siis takanapäin – tilaisuuteen tuli valitettavan pieni joukko (noin tusina kuten viimeksikin), mutta kokemus oli ehdottomasti järjestämisen arvoinen ja positiivista kehitystä oli tapahtunut siinäkin suhteessa, että nyt olimme lähellä 50-50 jakoa kristittyjen ja muslimiosallistujen välillä, kun viimeksi paikalla oli pelkkiä muslimeita.

Saimme Kanava ry:n tilat melko edustaviksi dialogitilaisuutta varten muutaman tunnin aherruksella.
Dialogi oli englanniksi ja se on nyt kuunneltavissa ilmaiseksi Internetin suuren ihmeen ansiosta, osa 1 ja osa 2. Kristillisen puolen moderaattorina toimi Richard Croft, joka on juuri kirjoittanut gradunsa kristillis-islamilaisesta dialogista.

25 minuutin avauspuheenvuorossani oli havaittavissa tiettyä epävarmuutta (huolellisen valmistelun puute + alkujännitys = …), mutta sain kommunikoitua muutamia pääideoita: Raamatun Jeesus on historiallinen Jeesus – hän elää tietyissä paikoissa tiettyihin aikoihin, puhuu tiettyjen ihmisryhmien kanssa jne, joista voimme lukea ja saada tietoja muidenkin historiallisten lähteiden avulla.

Teologisesti Jeesus on ennen kaikkea Messias – Voideltu. Hän on siis Profeetta, Kuningas ja Pappi – ikuisesti. Jeesus on Jumalan Sana, joka on itse Jumala ja joka tuli lihaksi, jotta ihmiset voisivat nähdä Jumalan. Argumentoin tämän Jeesuksen velvoittavan myös muslimeja, sillä Koraani käskee uskomaan aiemmin lähetettyihin Kirjoihin ja Profeettoihin, mm. Jeesukseen ja Evankeliumiin, ja meidän Kirjoituksemme ovat todistetusti samat kuin 600-luvun kristityillä (lukemattomat käsikirjoitukset + kaanonin sulkeutuminen ajalta ennen Muhammedia).

Koraani käskee kristittyjä tuomitsemaan Koraanin sanomaa Evankeliumin perusteella (Suura 5:47). Tein juuri tämän: totesin Koraanin Jeesuksen olevan evankeliumien valossa fiktiivinen satuhahmo, joka ei tee paljon muuta kuin saarnaa islamin puolesta kristinuskoa vastaan. Hän ei ole henkilö vaan argumentti. Koraanin Jeesus ei väittele fariseuksia vastaan tai matkusta Galileasta Juudeaan – hän on suureksi osaksi historiasta täysin erillään oleva, ilmassa leijuva islamilaista oppia julistava ääni. Muutama “historiallinen” tapaus kuitenkin mainitaan. Jeesus tekee Koraanissa savesta elävän linnun (5:110), mutta tämän tarinan lähde ei ole Allah vaan myöhäinen Tuomaan lapsuusevankeliumi, jossa Jeesus myös kiroaa leikkikavereitaan ja aiheuttaa täten heidän kuolemansa.

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman kieltäminen vastoin historian valtavaa todistusaineistoa (Suura 4) ja sen kanssa ristiriitaiselta vaikuttava Suura 19:n maininta Jeesuksen kuolemasta ovat avoimia kaikenlaisille tulkinnoille, mikä vain osoittaa, että Koraani ei ole “selvä todiste”, joka vahvistaa evankeliumissa ilmoitetun totuuden, kuten se itse väittää.

Vastapuoleni Leban Ibrahim puhui avauspuheenvuorossaan pitkälti Jeesuksen jumaluutta, Kolminaisuutta ja evankeliumien luotettavuutta vastaan. Kolme Jumalaa, yksi Jumala, Kolme persoonaa, yksi persoona, ei käy järkeen. Evankelistat eivät koskaan nähneet Jeesusta. Johannes otti prologinsa ideat filosofiasta. Jeesus oli Jumalan lähettiläs, hän ei koskaan väittänyt olevansa Jumala eikä Jumalan Poika. Koraanin julistus Jeesuksen tehtävästä pelkkänä profeettana kuultiin kauniina arabiankielisenä resitaationa, minkä jälkeen seurasivat vakavat helvettivaroitukset kristityille, jotka uskovat Kolminaisuuteen eivätkä käänny katuvaisina Allahin puoleen. Sanaa “Kolminaisuus” ei esiinny Raamatussa missään! Entä Jeesuksen kuolema? Kun Jeesusta oltiin pidättämässä Getsemanessa, Jumala otti Jeesuksen taivaaseen ja antoi Juudakselle Jeesuksen kasvot niin, että hänet ristiinnaulittiin Jeesuksen tilalla. Hyvin mielenkiintoista.

Kysymys-vastaus-sessiossa islamilainen puoli joutui koville, kun kristillinen asiantuntijamoderaattori pisti omat kysymyksensä peliin, kun kristityiltä ei tullut riittävästi kysymyksiä. Leban suoriutui kuitenkin kohtuullisen hyvin vaikeasta tehtävästään. Muslimien perinteisiin kysymyksiin Joonan merkistä, Jeesuksen rukouksen kohteesta ym. vastattiin ytimekkäästi. Kommentointiosuuksissa islamilaisen kannan heikkoudet paljastuivat nähdäkseni useampaan otteeseen.

Loppupuheenvuorot kertoivat paljon. Käytin 10-minuuttisen tehokkaasti Lebanin esittämien vielä vastaamattomien argumenttien kumoamiseen. Epävarmuus oli mennyttä, ja samoin oli myös Lebanin esittelemää huijari-Jumala (Juudaksen naamanvaihto, evankeliumin luvattu totuus mutta faktinen epätotuus, jne). Evankeliumien aitous, Kolminaisuus, Allahin tai Muhammedin tietämättömyys, Johanneksen prologi vs. savilintutarina, jne. Jostain syystä Leban ei omassa loppupuheenvuorossaan vastannut yhteenkään esittämääni kohtaan. Sen sijaan hän keskittyi muutamaan Vanhaa testamenttia koskevaan ongelmaan aivan kuin niillä olisi mitään tekemistä aiheen ja haasteeni (Suura 5:47) kanssa – puhumattakaan siitä, että on kirjoittamattomien sääntöjen vastaista tuoda uusia argumentteja viimeisessä puheenvuorossa, kun toinen ei enää pysty vastaamaan niihin.

Summa summarum, kokemus oli hyvä ja tärkeä. Ehkäpä saamme tälle jatkoa suomen kielellä joskus lähitulevaisuudessa. Dialogi synnytti hyviä keskusteluja jälkikäteen, ja osallistujamäärän pienuuden ansiosta saimme syödä tarjolla olleita naposteltavia enemmän kuin riittävästi, jos vain halusimme. Poistuimme ystävinä ja toivottavasti palaamme vielä ystävinä yhteen, inshallah viimeistään viimeisenä päivänä.

Explore posts in the same categories: Sekalaista